Ja vielä loppurutistus, juuri ennen kameran akun hyytymistä...

Ilmeisesti on alettava vahtimaan Taavia pihassaolon aikana tai käytävä kaivamassa vallihaudat aidan viereen.

Vanhoja blogi-merkintöjä lueskellessa huomasin, etten olekaan Taavin ruoka-asioista kirjoitellut viimeaikoina. Taavillehan tuli yhdessä vaiheessa tietyistä ruoka-aineista selviä oireita, jotka vaikuttivat turkin kuntoon ja vatsan toimintaan. Tuolloin löydettiin vain yksi valmisruoka ja ruokalaatu, joka Taaville sopi. Kyseisen ruokamerkin kanssa oli kuitenkin ongelmia. Sitä ei aina ollut eläinkaupassa maahantuojan vaikeuksien vuoksi ja ruokasäkkejä metsästettiin välillä Turkua, Lahtea ja Hämeenlinnaa myöten. Reilu vuosi sitten kyseisen merkin maahantuonti lopetettiin kokonaan.

Tuolloin meillä oli perheessä sellainen vaihe, että ei kauheasti ollut energiaa alkaa metsästää Taaville uutta sopivaa ruokaa. Silloin aikanaan, kun tuli kokeiltua kaikki paikallisten eläinkauppojen koiranruokamerkit läpi. Jotain syötävää oli kuitenkin koiralle annettava, joten otin pienellä varauksella kokeiltavaksi hyllystä perus lammas-riisi kuivaruokaa. Yllättäen se ei ole aiheuttanut Taaville oireita, kuten ei saman merkin kana-riisikään. Näitäkin ruokia oli siis aikanaan kokeiltu ja silloin aiheuttivat oireita. 

Olimme pitäneet tiukasti kiinni siitä mitä ruuantähteitä Taaville saattoi antaa. Nyt olemme höllänneet ja Taavi saa syödä lasten ruokien jämät. Näistäkään Taaville ei ole enää tullut oireita. Ehkä uskaltaudun kohta kokeilemaan muitakin koiranruokia, kuin noita herkkävatsaisille suunnattuja.

Sitä en tiedä miksi Taavi nuorempana reakoi tiettyihin ruoka-aineisiin ja miksi nyt ne sietää. Mutta parasta on se, että enää Taavin ruoka-asiat eivät ole iso ongelma  

Kaksoset ovat varsin avokätisiä jakelemaan herkkuja. Jos ei ole aikuinen vieressä tarkkana, on koko lautasen sisältö nopeasti syötetty koiralle. Tänään oli ruokana kanawokkia. Taavi ei ihan kaikkea jaksanut, pavut jäivät syömättä.

Tässä ollaan me, tämän perheen lapset, Veikko (3v ylinnä) ja  kaksoset (1v) Eero ja Noora (alimmaisena). Nukkumaan oltaisiin menossa tai ainakin niin äiti ja isä kuvittelee

Me kaksoset ei olla niin kauhean kiinnostuneita oltu Taavista, kuin Veikko vauvana. Mutta meillä onkin toisemme, joten voidaan yhdessä leikkiä ja tapella. Mutta kyllä mekin ollaan Taavin seuraan hakeuduttu heti, kun on liikkumaan opittu. Tällä hetkellä opetellaan kovasti kävelyn alkeita ja Taavi on todella hyvän korkuinen kävelytueksi. Lisäksi se on niin hömelö, että toistuvasti istahtaa meidän viereen, joten voidaan kätevästi käyttää Taavia tukena ylösnoustessa. Korvista saa parhaimman otteen... 

Taavi hakeutuu usein korkealle (sänkyyn, sohvalle) meiltä rauhaan, mutta ei hätää, me opitaan koko ajan paremmiksi kiipeilijöiksi

Veikko on aikanaan kouluttanut Taavin tosi hyvin. Sille ei tarvi kovasti edes korottaa ääntä, jos haluaa saada sen herkut.

Viime aikoina Taavi ei ole montaakaan herkkuaan saanut syödä itse. Uusimmissa kuvissa, meillä on monesti Taavin puruluu kädessä. Mutta on ne vaan niin hyviä, varsinkin kutiaviin ikeniin.

Meidän isoveli tykkää kans puruluista.

Mutta koiranruokanappulat, ne vasta herkkua onkin!! Jos me saatas päättää, niin Taavi sais meidän ruuat ja me voitas syödä Taavin nappulat. Kovasti me yritetään aina niitä omia itsellemme...

Äidin mukaan se miten pitkät hiukset meillä lapsilla on ollut vuoden iässä, on suoraan verrannollinen siihen miten paljon ollaan syöty koiranruokaa.

Ollaan me välillä ihan mukaviakin Taaville. Seuraavassakin kuvassa näkyy miten Taavi on otettu mukaan leikkimään majaan. Palloakin taidettiin hiukan kieritellä Taavin kanssa. (Kunnes ruvettiin riitelemään siitä kuka sillä saa leikkiä Taavin kanssa. Äiti takavarikoi pallon siinä vaiheessa, kun sillä ruvettiin hakkaamaan toisiamme. Pöh, kesken leikin!)

Isoveljellä ja Taavilla on oma leikki. Puhalletaan ilmapalloon ilmaa ja päästetään irti. Meitä naurattaa joka kerta Taavin säntäily pallon perässä.

Taavi on meistä tosi huippukoira ja tykätään puuhata sen kanssa. Osataan tosi nätisti paijatakin.

Aika usein, kun jotain puuhataan, niin Taavi on mukana. Kovasti jo odotetaan ensi kesää, sitten vasta menoa ja meininkiä riittääkin, kun päästään näistä toppauksista eroon. Ja aivan varmasti opetellaan juoksemaan kilpaa Taavin kanssa.

Helmikuu 2007

Välillä Taavi retuuttaa ja kuljettaa lasten pehmoleluja luvatta. Yksi lasten leluista onkin saanut erityisen aseman. Kesällä, kun takaovea tuli pidettyä paljon auki, tiikeripehmo löytyi usein ulkoa marjapuskien alta, terassilta, milloin mistäkin. Tiikeri onkin saanut lempinimen Taavin Salarakas.

Joutuisasti sujui koko tarkastustapahtuma. Päästiin lähtemään kotimatkalle, sillä kellonlyömällä, kun Taavilla olisi aikataulun mukaan ollut vuoro  Mie olin varautunut, että joudutaan pidempäänkin olemaan, mutta hyvähän se näinkin. Tarkastajat olleet tehokkaita, helteestä huolimatta. Jalostustarkastuslausunnon mukaan Taavin kokonaiskuva/tyyppi on erinomainen ja hyväksytty jalostuskäyttöön.

Hellettä tänään on tosiaan ollut ihan tarpeeksi. Autonmittari näytti parhaimmillaan +34. Voitte arvata, missä olomuodossa kotimatkalle varattu suklaa oli, kun oli tarkastuksen ajan autossa lämmennyt... Onneksi autosta löytyy ilmastointi! Taavilla oli vielä boksissaan märkäpyyhe viilentämässä ja minäkin sellaista kaipailin...

Ja parasta on se, että Taavi pitää tuosta harjasta. Suorastaan nauttii kun saa olla harjattavana. Ennen on toisella kädellä tarvinnut pitää koirasta kiinni, jotta on voinut harjata. Nyt Taavi painautui harjaa vasten. Vielä hetken kun olisin harjannut, olisi luultavasti alkanut kehräämäänkin.

Furminator ei ole sitten taaperon kestävä... Harja ehti olla meillä muutaman tunnin, kun siinä oli jo ½cm lovi harjaksissa... Onneksi se ei haittaa käyttöä, mutta harmittaa vietävästi...

Mutta ei tämä tyttönen taida silti olla Taaville se oikea. Lenkillä osoittautui sellaiseksi diivaksi ja hienohelmaksi, ettei kunnon karjakoira sellaista jaksa. Taavin kärsivällisyys ei aina riittänyt tyttösen kävelyvauhtiin ja pysähtelyihin. Taavi kaipaa enemmän vauhtia ja meininkiä.

Mukavaa Taavista kuitenkin oli, että välillä hänelläkin on omia vieraita ja leikkikavereita. Vieraiden lähteminen olikin pieni harmistus.

Etsi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

25.3.2007 Pikkupennut on aina vastustamattoman suloisia ja mikäs sen suloisempaa kuin pieni göötti syömässä järviruokoa. Tunnelmia tuolta ajalta... Göötti oli pitkään ollut miun haaverotu ja siinä se lopulta oli jaloissa pyörimässä. Pieni pallero naskalihampaineen ja loputtomalla energialla varustettuna. Hampaiden jälkiä ei enää nilkoissa näy, mutta energiaa koiralla edelleen riittää.

Olen laiska ja laitan haasteen eteenpäin jokaiselle, joka ei sitä talven aikana saanut ja tämän lukee ;)

- - -

Kuvakansioita selatessa vastaan tuli tämä kuva vuodelta 2008. Kuva puhukoon puolestaan.