Ajateltiin viettää vähän erilainen juhannus ja lähdettiin koko perhe lauantaina retkeilemään Kuhankuonoon. Tarkoituksena oli kiertää Pukkipalon reitti, jonka pituus on 9 km. Lähdettiin vain kävelemään väärältä parkkipaikalta ja aluksi väärää reittiä ja loppujen lopuksi tuli käveltyä reilu 15 km. Kiva reitti se silti oli. Oli monenmoista maisemaa suota, niittyä, metsää, kalliota...

Sää oli hyvä, puolipilvinen. Tosin aukeilla paikoilla kiusasi kylmä tuuli. Tässä ollaan ekalla tauolla, kun porukan nuorimmaisen tuli nälkä. Huomatkaa Taavin hyvin tylsistynyt ilme, se ei ollenkaan ymmärrä miksi lenkkeillessä pitää pysähtyä paikoilleen pidemmäksi aikaa kuin mitä puun merkkaaminen veisi.

Reitin esittelyssä lukee "Jos haluat nähdä metsän niin kuin Jumala sen tarkoitti, sinun on paras tulla tänne." Reitin varrelle, kun osuu aarnimetsäalue ja ainakin siellä oli korkeita puita.

Kotiin tullessa vasta huomasi, miten harmillisen vähän tuli otettua kuvia.

Tupasvilla kukki komeasti. Suon laita oli yhtä valkoinen, kuin valkovuokkometsä keväällä.

Taavi jaksoi reissun todella hyvin, vaikka metsässä oltiinkin seitsemän tuntia. No, ei kai sitä voi muuta odottaakkaan... Väsyykö göötti ikinä? Taavin mielestä taisi vain olla tylsää, kun joutui hihnassa tarpomaan. Koska reitistö kulki luonnonsuojelu-alueella ja siellä liikkui muitakin retkeilijöitä, pidettiin Taavi lainkuuliaisesti hihnassa.

Kun parkkipaikka lähestyi Taavi oli sitä mieltä, että olisi heti pitänyt lähteä uusinta kierrokselle.

Porukan nuorimmainenkin tykkäsi kovasti ja jaksoi hyvin retkeillä. Jos joku jo ehti miettiä, miten hän mukana kulki ja ei ole meitä ennen mettälenkeillä nähnyt, niin tässä kuva pikku miehestä, juuri nokosilta heränneenä. Me isot ihmiset oltiin ainoat reissusta väsyneet, pikkuväellä riitti energiaa vielä illallakin.