Aikaisemmin meillä oli vain terassi aidattuna. Vappua vietimme railakkaasti aitaamalla pihan kokonaan ympäri. Nyt on kaveruksilla tilaa rellestää ja kyllä nuo pihalla vouhottivatkin, kun kerrankin saivat täysin vapaasti koko päivän pihalla oleskella.

Taavi pohdiskelee vanhojen aitatolppien vieressä huimasti laajentunutta reviiriään.

Muutenhan Taavi pysyisi pihassa irrallaan, mutta kun sillä on pakonomainen tarve päästä tervehtimään kaikkia, teki se välillä ei-toivottavia pyrähdyksiä ihmisten perään. Normaalisti Taavi naapurin tullessa pihaan ryntäsi suorinta tietä tervehtimään (naapurin lapsista se oli vain hurrrjan kivaa). Tai jos se olisi ollut terassin aitauksessa, olisi hyppinyt aitaa vasten ja kuikuillut ihmisten perään. Kun oltiin saatu 1/3 osa pihasta aidattua, Taavin käytös muuttui. Kun naapuri tuli pihaan se tyytyi vain katselemaan omalta paikaltaan. Aitaa vasten se ei viitsinyt hyppiä, kun totesi sen liian korkeaksi, jotta tassut olisivat yläreunaan yltäneet. Tuntemattomat ovat göötin aivoitukset. Eikö se muka huomannut, ettei aita ihan koko matkalta ollut vielä valmis? Pohdittiin siinä, että tarviiko loppu pihaa edes aidata  Varmuuden vuoksi aidasta tehtiin yhtenäinen... olisi tuo varmaan joku päivä kuitenkin huomannut...

Mutta on se itselläkin rennompi olo, kun ei pihalla koko ajan tarvi vahtia naapureiden menemisiä ja tulemisia.